Elossa

Mulla tuli hirvee hinku kirjotella tänne jotain. Tää blogi on ollu kuollu jo pitkään, ja jotenki tänä iltana eksyin tänne selailemaan vanhoja postauksia.

Mutta joo, mä oon elossa! Oon edelleen Uudessa-Seelannisa. Oon edelleen sama vähän hölmö veijari, joka on tässä puolen vuoden aikana vahvistunu ihmisenä ja ehkäpä ekaa kertaa elämässä oon aidosti tyytyväinen itteeni. Oon oppinu olee ylpee siitä millanen oon, ja niistä asioista mistä tykkään. Kaikki ne itkuset hetket jotka oon täällä kokenu on vahvistanu mua ja mä oon tällä hetkellä niin täynnä elämää ja inspiraatiota ettei oo tosikaan.

Tavallaan mä haluaisin jo tulla Suomeen. Syödä ruisleipää ja nauttia kesäöistä. Mä kaipaan kavereitten kanssa hengailua koulun jälkeen, semmonen ei oo täällä hirveen yleistä. Täällä oon oppinu arvostaa monia Suomi-juttuja, esimerkiks perhettä; oma perhe on vajain ja paras. Täällä on silti ollu mieletöntä, mä oon tehny tosi paljon kaikkea mitä Suomessa ei tulis ikinä tehtyä, niiku patikointi, nukkuminen lumiluolassa tai benji hyppy. Mulla tulee ikävä mun elämää täällä, välillä ahistaa ajatus siitä että tuskin koskaan kykenen palaa tähän samaan elämään enää. Tiedän että voin tulla takasin, mutta ei se oo enää sama asia. Onneks jää paljon hyviä muistoja, vaihtovuos on ehdottomasti mun elämäni paras ja kasvattavin vuosi!